Mikä on vesiensuojelualue ja miksi sitä tarvitaan

Vesiensuojelualueiden käyttöä koskevien määräysten noudattaminen on osa toimenpidekokonaisuutta luonnon suojelemiseksi, vedenkäyttölaitteiden saniteetti- ja ympäristön tilan parantamiseksi ja vesialueen parantamiseksi. Vesihuoltojärjestelmän käyttö- ja kunnossapitosäännöt on kuvattu SanPiN: n erityisosassa, joka myös asettaa terveys- ja hygieniavaatimukset ympäristölaitteille.

Vesiturvavyöhyke

Venäjän federaation vesikoodin, päivätty 03.06.2006, mukaisesti. N 74-ФЗ juoma- ja talousvedenkäsittelyssä käytettäville esineille, jotta voidaan suojautua pilaantumiselta ja varmistaa väestön terveys- ja epidemiologinen hyvinvointi, vesivarojen suojelemiseksi on perustettu saniteettivyöhykkeitä. Ne kieltävät tai rajoittavat asuntojen ja tuotantoomaisuuden rakentamista, maatalouden rakentamista ja toiminnan harjoittamista. Vesiensuojelualueet asennetaan vesilaitosten läheisyyteen sijainnista riippumatta.

Vesihuoltojärjestelmän käyttöä koskevat säännöt on määritelty SanPiN 2.1.4.1110-02 -säädöksessä, jolla on laillinen vaikutus ja joka on otsikkoasiakirja yksityisten ja oikeushenkilöiden käytettäväksi.

Vesihuollon kannalta ympäristötoimenpiteillä pyritään vähentämään ja vähentämään pilaantumista. Asetus on suunnattu erityyppisille kohteille:

  • pinnallinen;
  • maanalainen;
  • keinotekoinen.

Vedenkäyttöä koskevia sääntöjä opiskellessaan, laskettaessa ja sovellettaessa on otettava huomioon, että esineet luokitellaan ja jaotellaan vyöhykkeittäin.

Pintaobjektit

Avoimen veden ottoa pidetään pintavedenkäytössä.

  • Ensimmäinen hihna on vedenottorakenne. Sitä pidetään herkkänä laitoksena, jolla on kulkujärjestelmä, jolla on suojattu viereinen alue, jonka koko määritetään rakennusten mittojen mukaisesti.
  • Toinen vyö asettaa rajoituksia ensimmäisen viereiselle alueelle, kaikki rakennukset ovat tässä kiellettyjä. Vyön raja määritetään yksilöllisesti alueen koosta ja lähteestä, veden liikkumisen nopeudesta riippuen, jotka ovat välttämättömiä vesimuodostuman puhdistamiseksi.
  • Kolmas hihna suorittaa havainnollisen toiminnan. Käyttölle ei ole rajoituksia, seuranta jatkuu.

Tietomerkit on sijoitettu turvavyöhykkeiden rajoille ja aita on turvavyöhykkeiden raja-alueille.

Maanalaiset esineet

Kaivojen vedenotto on määritelty maanalaiseksi.

  • Ensimmäinen vyö. Vesipiirin turvavyöhyke SNIP: n mukaan on 25-50 metriä. Kaikki rakenteet paitsi vedenottoon liittyvät rakenteet ovat kiellettyjä. Näitä ovat pumppausasemat, vesitornit ja ulkorakennukset. Pääsy myönnetään työntekijöille, asiantuntijoille ja suunnitteluryhmille, jotka vianmäärittävät järjestelmäongelmat. Alue on erotettu aidalla.
  • Toinen vyö. Se on laskettu käyttämällä hydrodynaamisia lakeja sekä ilmasto- ja dendrologisia olosuhteita, ja määritetään mahdollinen saastumisalue, joka saapuu viereiselle alueelle sadasta neljään sataan päivään.
  • Kolmas vyö. Sijaitsee ihmisten asuinalueella. Vesikaivon arvioitu käyttöaika on 25-50 vuotta. Laskelmien perusteella oletetaan, että ihmisen toiminnan aiheuttama pilaantuminen saavuttaa vedenottoa huomattavasti myöhemmin kuin tämä ajanjakso.

Vesihuollon saniteettisuojavyöhykkeet on merkitty karttoihin ja rajattu erityisillä merkkeillä.

Keinotekoiset esineet

Vedenottoa vedenoton ulkopuolella olevista rakenteista pidetään veden käytön keinotekoisena esineenä. Luonnollisista lähteistä peräisin olevan vedenottoalueen ulkopuolella sijaitsevat terveys-hygieeniset suojavyöhykkeet on järjestetty:

  • suodatusasemat ja varastosäiliöt - jopa 30 metriä;
  • pumppausasemat, kemikaalien varastot putkistoihin ja öljypohjaan - enintään 15 metriä;
  • vesitorneja - jopa 10 metriä.

Vesiväylän lähelle asetetaan saniteettirajoituksia, joiden leveys on kymmenestä viiteenkymmeneen metriä pohjaveden tasosta ja vesiputkien halkaisijasta riippuen.

Jos vesikanavat lasketaan asutuille alueille, suojavyöhykkeitä voidaan vähentää SES: n kanssa sovittamisen tulosten perusteella.

Vesiputkien suojattujen alueiden pinta-alaa säätelee SanPin 2.1.4.1110-02. Seuraavat vähimmäiskoot on asetettu:

  • vähintään viiden metrin päässä rakennusten ja rakenteiden perusteista;
  • vähintään kolme metriä pylväistä, aitoista ja teistä;
  • vähintään kahden metrin päässä tiemerkinnöistä;
  • vähintään yhden metrin päässä voimansiirtotorneista.

Vesiensuojelualueilla ei saa olla käymälöitä, roskarakenteita, lannanvarastoja, roska-astioita ja muita rakenteita, jotka voivat pilata pohjavesikerroksia. Vesikanavien rakentaminen kaatopaikoille, viemäri- ja suodatuskenttiä, teollisuusyrityksiä, hautausmaita ja karjanhautauspaikkoja on kielletty.

Vastuu suojattujen alueiden rikkomisesta

Vesijärjestelmän saniteettivyöhykkeen sääntöjen rikkominen johtaa hallinnolliseen ja rikosoikeudelliseen vastuuseen:

  • Korvaukset luvattomasta rakentamisesta, laittomasta varastoinnista ja jätteiden kerääntymisestä suojatulle alueelle aiheutuneista aineellisista vahingoista.
  • Seuraamukset sääntelyasiakirjojen sääntöjen rikkomisista rakentamisen aikana.
  • Suojattujen alueiden takavarikoimisesta määrätään rikosoikeudellinen rangaistus.

Jos rikkomus havaitaan, vesiensuojelualueen rajojen tietämättömyys ei ole tekosyy. Ennen rakentamisen tai maanrakennuksen aloittamista on luvanvaraisuudesta sovittava vesilaitoksen sivuliikkeessä.

Ellei tietokylttejä tai muita rajoittavia toimenpiteitä ole, toimiva organisaatio vastaa alueen turvallisuudesta. Jos terveys-epidemiologisilla rajoitusvyöhykkeillä on kaikkia informaatio- ja padon elementtejä, rikoksentekijä on vastuussa.

Hallintorikkomuslain mukaisesti sakko on määrätty järjestelmän rikkomisesta suojatuilla alueilla:

  • siviileille 500-1000 ruplaa;
  • virkamiehet 1–2 tuhatta ruplaa;
  • oikeushenkilöt 10-20 tuhatta ruplaa.

Sakot määritetään 22. kesäkuuta 2006 annetun liittovaltion lain nro 116 - FZ tarkistuksen mukaisesti.

Vesiputkien lähellä olevien ympäristövyöhykkeiden saattamiseksi käyttökelpoiseen tilaan liittyvien vaatimusten noudattamatta jättäminen aiheuttaa vastuun:

  • yksilöille 3000 - 5000 r;
  • virkamiehille 3000 - 5000 r;
  • oikeushenkilöille 20 000 - 30 000 p.

Sellaisena kuin se on muutettuna 21. lokakuuta 2013 annetulla liittovaltion lailla nro 282

Vesistöjen suojelua koskevien vaatimusten noudattamatta jättäminen, joka johtaa niiden pilaantumiseen tai ehtymiseen, uhkaa sakolla:

  • yksilöille 1500 - 2000r;
  • virkamiehille 3000 - 4000r;
  • oikeushenkilöille 30000 - 40000 rub.

Koska lain tietämättömyys ei vapauta vastuusta, on ennen työn aloittamista tarpeen koordinoida hankeasiakirjat sääntelyviranomaisten kanssa luonnonvaroille aiheutuvien vahinkojen välttämiseksi.

Lämmitys

Ilmanvaihto

viemäröinti